Jotain uutta ja jotain vanhaa...

Heipä hei vaan piiiitkästä aikaa...Tällä kertaa voisin turista jotain oikeaakin asiaa.
Taaskaan ei ole toviin ollut intoa kirjoittaa mitään, mutta kuten olettekin saattaneet huomata, niin videoiden tekeminen on maistunut. Se on maistunut niin kovin, että tälläkin hetkellä on työn alla yksi video ja kaksi odottamassa. Kolme tekelettä olenkin jo pursinut tänään kasaan....Sairasta, i know...

Mutta mitäs mulle nyt sitten kuuluu ?
No eipä oikeen mitään kummallista....Pelejä on tullut pelattua liian vähän ja aika on valunut hukkaan kuin hiekka sormien välistä. Pelejä on kylläkin tullut osteltua taas ihan liian paljon, mutta onpahan noita muitakin tilauksia tullut tehtyä. Kiitos veronpalautukset.

Mutta kerrottakoon nyt ensin mun mestarilöydöstä...Tulin ostaneeksi Nintendo DS paketin....hintaan 160€.
Hinta saattaa näyttää vallan korkealta näinkin vanhasta käsikonsolista, mutta kun mukaan tuli 24kpl peliä, niin en voinut vastustaa kiusausta. Näihin peleihin kun kuului myös semmoisia "halpoja" tekeleitä kuten Legend of Zelda Minish Cap mint kunnossa, niin oli vaan pakko hommata. Tästä paketista tulen kuitenkin myymään yli puolet pois ja melko varmasti tulen tekemään näistä sellaisen lähes 0€ tasauksen. Joten suurin osa säilytettävistä peleistä tuli käytännössä meikäläiselle "ilmaiseksi".

Joulu tuli ajoissa

Tämän lisäksi olen tullut ostelleeksi varmaan koko CDON.in varaston tyhjäksi halvoista peleistä ja aijai kun sieltä onkin nyt mukava tilailla, kun on plus asiakas. Näin ollen meikälle kertyy bonusta joka tilauksesta, jonka saan lunastettua asiakkuuteni lopussa ja meikältä ei myöskään veloiteta postituskuluja yli 15€ ostoksissa. Mitä nyt kun nopeasti katsoo, niin on sieltä tulossa vielä kaksi vinyyliä, yksi cd, ulkoinen kovalevy, kuusi peliä ja yksi lätsä. Osa peleistä ja lätsä kylläkin on kämppiksen tilauksia, mutta kumminkin.

Myös El Haze -projekti on taas kerran lähempänä toteutumista (inside väki tietää, muut tulee näkemään tulevaisuudeesa mistä on kyse).

Tilattua tuli myös jotain uutta arcade kamaa. Atomiswave on tämä uusi tuttava ja mukaan tulee myös kaksi vallan hyvää peliä. Pelit ovat Metal slug 6 sekä Dolphin blue. Pelit kylläkin ovat bootleg kopioita, mutta varsin bugittomia sellaisia. Satkun hintaan jo pelkkä lauta oli varsin edullinen ostos, joten pelit ovat vain pelkkää plussaa.

Valitettavasti jouduin perumaan Xbox One ennakkotilaukseni. Syyksi sanottakoon VPD:n komea asiakaspalvelu, joka päätti alkaa vaatimaan täyttä summaa könttä ennakkomaksuna, jotta saisin pakettiin mukaan kuuluneen vuoden pelaajalehden tilauksen. Koska luonnollisesti meikäläiseltä ei löytynyt kevyttä 530€ tililtä sillä hetkellä, niin totesin että pitäkää tunkkinne ja päätin sitten tilata saman paketin uudelleen Netanttilasta, josta vehkeen sai samaan hintaan jopa osamaksulla. Jokuhan voisi väittää, että VPD toimi väärin rikkoessaan jo ennalla sovittua kauppasopimusta, mutta meikäläinen ei jaksanut alkaa vääntämään tuosta juttua kuluttaja-asiamiehelle...Toivottavasti joku muu jaksoi.

Meikäläinen tuli myös tehneeksi taas krääsä heräteostoksen, mutta koska hinta oli alhainen (2€) ja esine oli hieno, niin pakko se oli ottaa mukaan.

 GoldenEye lautasantenni kello

GoldenEye nyt on meikäläisen lemppari Bond leffa ja näin ollen memorabilia kamat siitä ovat ihan must hankintoja.
Samaiselta reissulta tarttui mukaan myös pari vallan nättiä selkänojallista ja matalaa tuolia yhteishintaan 15€.
Ajatuksenani oli käyttää niitä Okbaby arcadecabinetin kanssa ja siihen ne sopivatkin aivan täydellisesti.

Pientä kulumajälkeä niissä nyt on, mutta mitäs pienistä.

Näin vielä loppuun on kerrottava että sain ilmaiseksi Battlefield 4 pc koodin. Kiitos EA ja Demppa.
On kiva huomata että meikäläinen käytännössä palkitaan näitten videoitten tekemisestä jollain tavalla (vaikka toisaalta, ei niitä ketään kato joten...hmmm...). Pitäisi varmaan siihenkin tutustua tässä lähipäivinä ja voisihan siitä jonkinasteisen arvostelunkin varmaan väsäistä. On myös kiva nähdä pitkästä aikaan kuinka joku peli tosissaan kurittaa meikäläisen PC:tä. Semmoinen nirppanokka vehje kuitekin kyseessä, että pieni monotus on paikoillaan.

Tähän hetkeen en keksi mitään muuta kerrottavaa......pyydän anteeksi jos odotit jotain hienoa.

Sivutehtävä osa 2 - Airblade (PS2)

Playstation 2 on varmaankin yksi kaikkien aikojen parhaimpia pelikonsoleita. Jo pelkkä järkyttävän kokoinen pelikirjasto kyseisellä laitteella sisältää tuhansittain erilaisia pelejä.
Mutta valittavasti kaikki niistä eivät voi olla kruunun jalokiviä, vaan välillä eteen tulee myös ihan puhdasta paskaa.

Tällä kertaa siis tarkailevan silmän alle joutui vuonna 2001 julkaistu Airblade.

Shmup hetki

Tommonen "sarja" tuli tässä vähän aikaa sitten startattua. Tarkoituksena olisi käydä video videolta eräitä Shoot'em up pelien klassikoita lävitse ja samalla puhua mitä sylki suuhun tuo.
Ekan videon löytää jo Youtuben perukoilta ja siinä käyn lävitse Caven kehittämän pelin nimeltä Mushihime-sama Futari v 1.5 .

Käykää katsomassa.

Ensimmäinen Sivutehtävä

Noniin....Nyt se on sitten sekin saatu aikaan.
Tulin siis tehneeksi ihka oikean ja ihka ensimmäisen kunnollisen pelin esittely/arvostelu videon.
Aiheena näin ekan osan kunniaksi oli tuo oman arcade pelien parhaimpien kärkikastiin kuuluva Arctic Thunder. Pelihän on sukua tälle vieläkin enemmän mainetta niittäneelle Hydro Thunderille ja se kyllä näkyy ja tuntuu pelissä paljon. Samalla myös ns. lanseerasin oman unohdettujen pelien pelisarjan nimeltä Sivutehtävä.
Tarkoitus olisi varmaankin pari jaksoa saada pukattua ulos per kuukausi.

Mutta mitä sitä tämän enempää paskaa jauhamaan.
Katsokaa video ja antakaa palautetta.

DigiExpo 2013 - jälkitunnelmat

Nyt kun messut ovat itselläni takanapäin, onkin hyvä aika kirjoittaa hieman fiiliksiäni niistä.

Sanottakoon jo nyt näin ensimmäiseksi että olin hieman ehkä jopa pettynyt messutarjontaan.

Pelejä oli loppujen lopuksi esillä varsin vähän, itse tilat olivat aikas pienet ja ne niin sanotut  messutarjoukset olivat aika pitkälti kadoksissa. Tarjouksista ainoa oikeasti itseäni kiinnostava oli Xbox One ennakkotilaus tarjous, jossa konsolin mukaan pakattiin TitanFall -peli, toinen ohjain sekä vuoden kestoinen pelaajalehden tilaus hintaan 529€. Harmikseni tilausta ei saanut otettua klarnan kautta osamaksullisesti, mutta tilasin kyseisen paketin kumminkin...Pitää sitten vaan säästää hieman valuuttaa näinä kuluvina kuukausina ennen tuota julkaisua.  

kuva aamu lauantailta, jolloin oli vielä hiljaista (02.11.2013)

Myös Nintendon poisjäänti messuilta oli vähän harmittava veto, varsinkin kun ajattelee ettei Nintendolla todellakaan olisi varaa missata yhtäkään Wii U -konsolin esittelytilaisuutta. Olen varma että vieläkin on paljon semmoisia ihmisiä, jotka eivät edes tajua että kyseessä on ns. uusi konsoli.

Mutta eivät messut nyt mikään täyden pettymyksen arvoiset olleet, vaan oli siellä paljon hyvääkin.

Mainittakoon ensimmäiseksi nämä oleellisemmat elikkä uudet konsolit Playstation 4 sekä Xbox One.

Molempia konsoleita pääsin itse testaamaan muutamilla eri peleillä ja olin kyllä oikein tyytyväinen näkemääni.

Molempien pelit näyttivät oikein näteiltä ja ne pyörivät oikein sulavasti, mutta semmoista kunnon "this is next- gen" fiilistä ei niistä päässyt syntymään. Poikkeuksena toki mainittakoon Dead Rising 3, joka testattaessa tuntui juuri semmoiselta peliltä, jonka takia konsolin voisi ostaa. Demossa sai about viiden minuutin ajan mätätä zombeja turpaan niin paljon kuin sielu sieti ja vieläpä mitä eriskummallisimmilla aseilla. Vaikka olenkin edelliset Dead Rising -pelit pelannut ja niistä julmettoman paljon tykännyt, niin kyllä tämä osa onnistui vieläkin yllättämään asevaihtoehdoillaan. Mainittakoon se ehdottomasti hulvattomin asekombo, elikkä wolverine-kynsihaulikot....Kyllä....luit oikein.

Testasin myös peliä nimeltä Killer Instinct, jokahan on ns. Raren klassikkon reborn osa tälle uudella Xbone konsolille. Kyseistä peliä työstää tälle kertaa yhtiö nimeltä Double Helix, joka aikasemmin ei ole mitään erityisen hyviä pelejä puskenut ulos, mutta tämä kyllä tuntui ja näytti oikein mainiolta. 

Mainittakoon tässä myös että tämä uuden boksin ohjaimen D-pad toimi aivan mainiosti taistelukentällä dashailyyn sekä "shoryuken"ien tekemiseen. Ohjain muutenkin tuntui oikein hyvältä, vaikkakin siinä käytetty muovi tuntui hieman "halvalta", jos se nyt on oikea sana. 

Sonyn puolella taasen oli esillä suuresti Playstation 4 sekä Vita.
Vitalla nyt en jaksannut itse testata mitään, koska olin jo koko puolentoista tunnin kestoisen junamatkani pelannut kyseisellä laitteella Uncharted -peliä.

Mutta PSnelosta testasin parin pelin avulla. Ensiksi pääsin käsiksi Resogun nimiseen tekeleeseen, jokahan on siis Suomalaista käsialaa ja tulee myös ilmaisena plus-palvelun omistaville PS4:n julkaisussa. 

Resogun oli pienen testaamiseni aikana kyllä lievä pettymys, mutta se varmastikin johtui siitä että en testannut sitä tarpeeksi kauan. Pelin vaikeus ei vaan päässyt oikeuksiinsa muutaman minuutin kokeilulla.

Toinen PS4 peli jota testasin oli tämä uusi Killzone : shadow fall. Tämä peli ei kyllä itseäni kauheasti vakuuttanut, mutta tämäkin johtuu melko varmasti tästä liian lyhyestä testaamisestani.
Miksen sitten testannut pidempään näitä pelejä, saattaa joku kysyä.

No...Sonyn standilla oli semmoinen heppu, joka lähes kokoajan muistutti ihmisiä siitä, että "kun olette ottaneet hieman tuntumaa peliin, niin muistakaa että täällä on muitakin ihmisiä ja antakaa vuoro toiselle".

No...tottahan tuo oli, mutta silti tuli semmoinen hieman ahdistunut fiilis, kun heti aletaan muistuttamaan muista jonossa olevista, vaikka vasta onkin saanut kapulan käsiinsä.

Tästä onkin hyvänä aasinsiltana puhua tuosta itse ohjaimesta. Se on erillainen kuin DS3, joka on mielestäni aivan taivaallinen asia. DS3:en surullisen kuuluisat L2/R2 näppäimet on nyt korjattu ja nyt sormet eivät päässeet liukumaan niiltä pois. Myös tatit olivat omasta mielestäni parantuneet huomattavasti, koska ne oli matalammat sekä niiden pinnat olivat lievästi koverat. Ohjaimen pohjassa oli myös oikein hyvän tuntuinen grippimuovipinta, joka melko varmasti ei aiheuta niin pahaa käsien hikoilua, kuin mm. DS3 (no ainankin omat kädet hikoaa sen kanssa....)

Kävin minä toki tekemässä myös Singstarissa päivän parhaat pisteet (näin sanoi esittelijä) ja olinkin hieman ylpeä itsestäni. Ympärilleni tuntui myös kasautuvan aikamoinen määrä ihmisiä (kun menin itse jonoon, niin edessäni oli vain muutama kaveri), joten kaipa se laulusuoritus meni "ihan hyvin".

Gran Turismo 6 oli myös testattavana.

Mutta sitten viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisempänä on mainittava se ehdottamasti paras asia messuilta...
Ja ei...... se ei ollut swag, vaan muut ihmiset.

Tulin melko varmasti puhuneeksi enemmän kuin koskaan julkisella paikalla (ottaen huomioon että myös lauloin, niin ollaan aika oudoilla vesillä).

Pelaajaboardilaisia tuli tavattua ja myös heidän kanssaan paljon puhuttua. Olinkin jopa hieman yllättynyt miten stressittömästi meikä sai otettua ihmisiin yhteyttä...jopa siis ihan vieraisiin sellaisiin...

Varmasti ikimuistoisimmiksi keskusteluiksi itselleni jäivät keskustelut Microsoftin Killin, Pelaajalehden Arvekarin sekä MoonTV:n Gamer ohjelmasta tutun Tonterin kanssa. Tuli sitä puhuttua monien muidenkin kanssa mm. Ton-Ton:in, Appa-king:in, LordZalor:in, Andzerx:in, Finngamerin sekä tietenkin itse Demppa:n kanssa ja nämä tapaamiset/keskustelut olivatkin itselleni ehdottamasti se parhain juttu näillä messuilla.

Oli myös oikein mukava tavata muitakin boardilaisia, vaikka en läheskään kaikkien kanssa ehtinyt paljoa puhumaankaan ja pahoittenkin jo nyt jos en maininnut joidenkin ihmisten nimimerkkejä.

Mainittakoon myös että tapasin vanhoja AMK-kavereitani messuilla, joka myös yllätti meikäläisen täysin.

Loppuillasta sitten vedettiin vielä pelaajaboardcast itse messuilla, jossa mukana olivat meikä eli Hazuki_EXE, Demppa, Andzerx, Riepu sekä itse Pelaajalehden Ville Arvekari sekä Miika Huttunen.

Puhuttiin sitten hieman väsyneesti vähän vajaa tunnin verran messukokemuksista. Jakso kannattaa kuunnella mieluiten kuuntelemalla ensin vielä julkaisematon Pelaajacast, jonka osa nauhoitettiin myös itse messuilla.

Mutta kivaa oli kaikin puolin ja olen nyt kyllä yhtä helvetin isoa kokemusta rikkaampi.

Ainiin.....se pakollinen Swag osio...

Sanottakoon että Swagiä tarttui mukaani todella harmittavan vähän ja niistäkin vähistä sain ihan tosissani tapella (joku naishenkilö onnistui raapasemaan meikäläisen hanskaa kynnellään sen verran syväluotaavasti, että kohtaan muodostuu varmaan arpi).

Mutta tässä olisi sitten kuvina ne mitä mukaani tarttui:

Diablo 3 - kuvakirja...

Siinä on kuvia pelin monsuista.

Rayman Legends juliste

Jonka onnistuin hienosti lähes tuhoamaan pakatessani sitä.

Disney Infinity kassi/"reppu"

Loppukaneettina sanottakoon että kivaa oli, otetaan ensi vuonna uusiksi.

Jo vihdoin....ei mitään..

Se on moro vaan taas kaikille ihmisille ja muille yössä vaeltaville olioille.
Taas on se ns. tilinteon hetki, jossa olisi tarkoitus kertoa ihmisille asioita, mitä meikäläinen on viime aikoina tehnyt. Kuten tarkkakorvaisimmat saattoivat huomata, niin viime viikolla ei blogini päivittynyt..

MIKSI NÄIN ?

Koska ei mulla ollut aikaa (false), kiinnostusta (true) tai mitään ihmeellistä kerrottavaa (true x2).
Mutta nyt on.......tai no ei oikeesti ole, mutta luulitte ainankin hetken....eiks jeh ?.....

Tässä nyt on taas tullut nauhoiteltua casteja oikein urakalla. Ekana mainittakoon Pelaajaboardcast 2-vuotisjakso, jossa veettiin porukalla oikein livenä....Ja oli siellä muutama kuuntelijakin (ajattelitte sitä kuitenkin)....
Jakson sisältö oli semmoista perushuttua sekä kuuntelijoiden kysymysten läpikäyntiä. Läppäkin oli ihan hyvää.
Tätä seurasi castike, jonka aiheena oli itse mustaan viittaan pukeutunut supersankari elikkäs Batman.
Kuten arvata saattaa, sisältö pyöri aika pitkälti tämän Bruce Waynen alter egon videopeleissä.
Viimeisenä mainittakoon nyt jo nauhoitettu, mutta ei julkaistu (koska vasta editointipöydällä) Castlevania cast. Setti oli semmoista perushehkutusta tuosta vanhasta ja osittain loistavasta pelisarjasta näin Halloweenin kunniaksi.

Päätin myös sitten tehdä videon vanhasta paperikrääsästä Digiexpojen 10-vuotistaipaleen kunniaksi.
Puhukoon video puolestaan.

Olen myös alkanut ihan vakavissani harkitsemaan ns.esittely/arvostelu pelivideoiden tekemistä.
Nyt kun itselläni kuitenkin on aikaa vapaana ja lapsuuden ajan innostukseni videoeditointia kohtaan on kohonnut huikeasti, niin en toisaalta näkisi mitään järkevää syytä jättää niitä tekemättä.
Hyllyihin on kuitenkin kasaantunut niin paljon pelejä muutenkin, niin tässä olisikin sitten oivallinen portti niiden pelaamiseen.
Katsotaan, jos jo ensi kuukauden aikana saisi jotain tehtyä...

Heitettäköön tähän loppuun vaikka tämmöinen kuva vanhempieni luona meikäläisen huoneessa olevasta "lelu"hyllyköstä.

Ei mulla muuta....

Tilt - tuo suomen peliohjelmien "kuningas"....vai narri...

Juuri tuossa hetki sitten tulin katsastaneeksi ensimmäisen tämän syksyn Fox kanavalle tuotetun Tilt ohjelman jakson. Ja koska minulla ei ole parempaa tekemistä näin yömyöhään, niin ajattelin nyt teidän iloksenne hieman mankua/kehua sitä.
Ihan ensiksi on sanottava, että vaikka kyseessä onkin todellinen laatukanava kuin Fox (siis ihan oikeesti...hyviä sarjoja jne....hei mihin te meette?), niin on kyllä vaikea ymmärtää logiikkaa nettitelevision puuttumiselle. Ensimmäinen jakso lähetettiin jo viime lauantaina televisiosta ja koska meikä aamuunisena sen onnistuin missaamaan, niin sain vasta katsottua sen nyt tänään....yöllä...kello 03:50 ...
Onkin todella hermoja raastavaa ajatella, että nyt pitäisi joka kerta olla hereillä lauantai aamuisin, kuin joku 90-luvun muksu. First world problems, tiedän... Mutta kun on tottunut jo siihen että Jim-kanavan aikoihin ohjelma oli katseltavissa verkosta käsin, niin miksei sitä nyt muka enää voisi toteuttaa niin....

Heti perään voisin valittaa Tilt Kids -ohjelmasta....
Tämähän on siis eripäivänä(sunnuntaisin) lähetettävä ohjelma osuus, jossa arvostellaan lastenpelejä. Ei siinä mitään, oikein mainio idea. Arvostelut ohjelmassa toimivat peukku-järjestelmällä, jossa siis kerrotaan vain että kannattaako peliä pelata vaiko ei. 
Mutta kun se ohjelma kestää 5-minuuttia.....
Oikeasti...Se on nopeammin ohi kuin aamuinen vessassa käynti. Monet yksittäiset arvostelut netissä kestävät kauemmin kuin tämä koko show. Se että mikä tämän ohjelman tarkoitus varsinaisesti on, on hieman epäselvä. Hyvät pelit (Puppeteer, Rayman Legends, Angry birds Star wars 2) siinäkin oli toki arvosteltavana (joku toki repii pelihousunsa kun näitä kutsutaan lastenpeleiksi) ja itse arvostelutkin olivat ihan mukiin menevät (Jopa Petterssonin). Olisikin omasta mielestäni parempi, jos tämä osio olisi sijoitettu ihan vain suorana jatkona tuon isoveli jakson loppuun(tai alkuun... tai väliin...).

Mutta nyt sitten tuon itse pääohjelman pariin.
Eka jakso oli kaiken kaikkiaan ihan mainio. Voisin jopa sanoa että ihan tykkäsin. Juontajat toimivat vallan mainiosti ja ovat selvästikin ihan päteviä ihmisiä (tätä ei voi sanoa mm. Anni Uusivirta:sta, joka ei tuntunut tietävät peleistä mitään). Varsinkin jaksossa mainittu N64-peli Mario Kart 64 lämmitti tämmöisen vanhan
koulukunnan pelaajan sydäntä.
Juontajista on myös mainittava sen verran, että jäi kyllä tuo apulaisjuontaja mietityttämään. Jossain olin mielestäni hänet jossain nähnyt esiintymässä myös ennen tätä. Kunnes tajusin että Simo Kurki on sama henkilö kuin Kristian Kurki. Hänet näin tuossa tämän vuoden alussa showpaini toihuissa ja tuntui kyllä osaavan esittämisen jalon taidon jo silloin.

Kuten jo aiemmin sanoin, eka jakso oli vallan mainio. Kokonaisuus koostui perus arvosteluista, haastatteluista,kilpailuista sekä itse Thomas Puhan "miete" osiosta.

Kuvassa Itse Puha

Tällä kertaa Thomas mietti tämän generaation tuomista tunteista videopeleissä. Thomaksen mukaan tämän generaation suurin saavutus oli se että pelaajat on saatu ns. rakastumaan videopelikoiriin ja hän esittikin pari esimerkkiä mm. fable 2, gta 5.
Itse joudun kyllä olemaan hieman eri mieltä. Ei siinä että koirat olisi pahasta; siinä hän oli ihan oikeassa että virtuaalihaukut ovat tuoneet pelaajille esiin tunteita. Mutta Puha sanoi myös että ihmishahmoille tätä pelaajan ja hahmon välistä tunteiden käsittelyä ei olisi vielä saatu luotua kunnolla. Voisin sanoa että hän taisi unohtaa semmoisen pelit kokonaan kuin Last of Us (tituleerattu tämän vuoden GOTY peliksi) sekä Walking Dead (vuoden 2012 GOTY lehdistön mukaan), joissa tärkein pointti oli juurikin tuo pelihahmojen ja itse pelaajan välinen suhde.

Vain yksi asia pilasi tätä jaksoa ja se piru perkeleen nimi oli taas kerran Juhana Pettersson...
Ymmärrän toki jos GTA 5 ei kaikkia lämmitä, mutta ihan puhdas paskanjauhaminen arvosteluissa on kyllä aika järkyttävää kuunnella. Arvostelu kuulosti ensinnäkin taas kerran improvisoiduilta sekä "ranskalainen-viiva" kyhäelmältä. Siinä ei ollut kunnolla siis semmoista punaista lankaa, jonka takia sen rakenne muistutti sillisalaattia. Arvostelussa sanottiin mm. että ohjattavuus on käytännössä paskaa, joka on kyllä niin uskomaton väite, että meinasin repiä korvani päästä. Ohjattavuus toimii pelissä oikein mainiosti, en siitä nyt löydä semmoisia erityisiä kehumispisteitä, mutta en kyllä juurikaan mitään pahaakaan.
Myös varmasti kaikille peliä pelanneille rakas hahmo Trevor kuvailtiin arvostelussa mitä kuvailevin sanaparsin  - "Trevor on psykopaatti". Ja muuta hahmosta ei sitten kerrottukaan.

Grand Theft Auto 5 hahmokaarti

Hahmot olivat kuulemma kuivia ja kuluneita ja niiden väliset läpät oli ok tasoa.
Taas kerran semmoista settiä, että huh huijaa...
Harmittava juttu sinällään, että tätä arvostelua ei löydy verkosta, koska nämä meikäläisen tilitykset näin ollen jäävät harmittavasti täysin omaan arvoonsa.
Mutta mikäs siinä, saa ihmisillä olla mielipiteitä.....harmi vaan että toiset osaa perustella mielipiteensä paremmin kuin toiset.

Tiivistyksenä sanottakoon että uuden sukupolven Tilt ohjelman avausjakso oli varsin katsottava kokemus. Tykkäsin ihan katsoa. Jos ja vain nämä saataisiin vielä tonne verkon puolelle, niin avot...tykkäisisin entistä enemmän.

Ignoramus multivitutus

Se on moro vaan taas kerran.
Nyt kun odottelen, että Pinnacle Studion video bufferoituu editointi varten, voisin kertoa vähän mitä on viime päivinä tullut taas tehtyä jne.

Olen tässä nyt parin viikon sisällä osallistunut pariinkin podcastiin. Toisessa osallisena ja toisessa jopa juontajana.
Tässä ekassa jaksossa jonka nimi oli Pelaajaboardcast Episodi 81: SENSUURIN PYYHKIMÄ puhuttiin asioita pelisensuurista yleisesti ja sen hyvistä sekä huonoista puolista.
Jakso oli muuten ihan vallan mainio, mutta koska keskustelu meni omalta osaltani hieman turhan rennoksi, niin ärräpäitä tuli ammuttua ilmoille aikalailla. Oma filtteri siis petti.....sinällään ironista että sensuuria aiheena käsiteltäessä, tulee ite puhuneeksi semmoista settiä, että sensuuri olisi ollut paikallaan...
Toinen jakso olikin sitten meikäläisen juonto elikkä hostaus debyytti nimeltä
Pelaajaboardcast Episodi 82: Tuttu TV:stä, jossa keskultiin väen kanssa vanhoista ja nykyisistä suomalaisista peliohjelmista. Mielestäni se onnistui oikein hyvin, mutta tiedä sitten. Palautetta kun noista ei paljoa tule kuultua, niin onhan se vähän semmoista metsään huutelemista, mutta minkäs tekee.
Kivaa (ja rankkaa) kuitenkin tuo hostaus oli. Tulee ehkä tehtyä jopa joskus uusiksi. Tuskin kuitenkaan ihan heti. Ellei sitten keksi jotain tosi hyvää aihetta.

Kävin myös tuossa tasan viikko sitten moikkaamassa pari vanhaa kaveria. Kivaa oli ja vähän kaikkea kaikesta tuli puhuttua. Eipä kai siitä sen enempää.
Mutta sitten parin viikon ostoksiin. Tulin ostaneeksi C-kasetin....Ja näen jo sieluni silmin jonkun kysymyssä
"siis minkä?". Eli C-kasetti....semmoinen vähän niinkuin VHS-kasetti ("siis mikä?"), mutta fyysisesti pienempi ja siihen voi tallenttaa ääntä (ja dataa, mutta se ei liity tähän tarinaan).
Kasetilla oli sen verran kova nimi ja hinta että se oli pakko ottaa mukaan. Nimihän siis oli "Super Mario" ja hinta kokonaiset 0.1€. Kannessa on Super mario, joka on pukeutunut Teräsmieheksi(ihan loogista) ja kannessa on myös Bart Simpsons...Eipä ollut taidettu Suomessa vielä 90-luvun alussa paljoa välittää tekijänoikeuksista.

Kasetti sisältää ihan jukolattoman huonoja lastenlaulua kuten juuri tuon nimikkokappaleen Super Mario sekä ainankin ihan hienon nimen omistavan kipaleen nimeltä "Mitä on olla ninja".
Koko helehoidon on meikäläisen onneksi (muuten olisin tehnyt niin itse) joku jo upannut youtubeen, joten jos vain kiinnostusta löytyy niin kannattaa käydä kuuntelemassa.

Osuin myös pitkästä aikaa varsinaiseen kultasuoneen. Tein pitkästä aikaa semmoisen pelilöydön, että oksat pois.

Tämmöiset pelit tuli osteltua. Lähes kaikissa on vieläpä ohjeet mukana ja kaikissa levyt olivat kuin uudet.
Ja sitten hinta......15€....koko paketista...  Jep...i know.....en usko vielä itsekään, vaikka ne tossa pöydällä ovat. Ainoastaan Fear effect 2, FF7 ja Fade to black peleistä uupuivat ohjeet, mutta tohon 15€ hintaan ihmettelin että mukana tuli edes levyt yhteenkään peliin. Tietämättömille vaan tiedoksi että pelkkä Final Fantasy IX kustantaa nykypäivänäkin n.30-40€ samassa kunnossa.

Postista myös saapui tilaamani Retro City Rampage -pelin soundtrack, jota on painettu yhteensä vain 1000-kpl koko maailmassa. Harmittavaa etten onnistunut vinyylipainosta tuosta saamaan, mutta minkäs tekee. Paketista löytyikin  yllättäen vähän plussaa, koska sieltä nimittäin löytyi toinenkin kappale samaista levyä. Mukaan tuli myös viisi latauskoodia tuolle levylle. Niitä voisi sitten vaikka jaeskella Digiexpoilla random ihmisillä Pelaajaboardcast mainosmielessä.
Kyseinen OST löytyy myös mm. Spotifysta, joten jos chiptuneiltu on lähellä sydäntä, kuuntele sieltä.

Eipä pahemmin ole tullut mitään uutta ja ihmeellistä pelailtua, koska GTA Online on vienyt meikäläisen ajan aikalailla viimepäivinä. En kuitenkaan suosittelisi sitä kenellekkään, joten onkin outoa, miksi ihmeessä vietän aikaani niin paljon sen parissa.
Mikä sitten siinä mättää?  No jos aluksi vaikka mainitsee nuo Rockstarin servut. Ne on tukossa. Ne on ihan järkyttävän tukossa, mutta ymmärtäähän sen kun vähän vajaa miljoona ihmistä puskee raivolla heti sinne, niin voimakkaampikin serveri alkaa puskea sauhua ulos konehuoneestaan. Toiseksi mainittakoon ihmiset. Itse olen nyt suurimman osan ajastani pelannut Co-op muodossa kämppikseni kanssa sekä PelaajaCrew -kerhon jäsenten kanssa ja silloin peli on oikein makoisaa, koska niiltä pahoimmilta kusipäiltä onnistuu välttymään.
Mutta auta armias kun astut peliin muiden ihmisten kanssa, niin hetkenä minä hyvänsä henki saattaa lähteä. Vaikka pelaisit pelin sisällä olevassa "Passive" muodossa. Tällöin pelaajat eivät voi ampua sinua kun olet liikkellä jalan, mutta kun astut ajoneuvoon niin tarkka nuppilaukaus tappaa. Myös jos kulkee jalan, niin jäämällä yliajetuksi kuoleminen on mahdollista.
Mutta mikä sitten siinä koukuttaa....Erinäköiset kisat moottoripyörillä/autoilla/lentokoneilla ovat olleet co-op:ina oikein makoisa kokemus. Myös laskuvarjo tehtävät toimivat vallan mainiosti kaverin kanssa pelatessa. Ehkäpä pelissä siis vikana se että se on Online.... Itselleni kun olisi riittänyt pelkkä Co-op kokemuskin.
Mahdollisuus on myös että jo nyt peli on alkunut vääjäämättä maistumaan puulta, koska sitä on tullut tahkottua pienessä ajassa niin paljon. Laitetaan tähän nyt vielä pari videota GTA femman hienouksista, joita suurin osa pelaajista ei ole varmasti edes tiedostanut.

Mutta mutta...eiköhän tässä tätä taas ollut.....

Kas....Pinnacle on kaatunut....huoh

Viikko yksi - Vielä hengissä.

Nonniin....Nytpä sitä sitten voisi hieman selitellä mitä sitä viikon aikana on tullut tehtyä ja osteltua.
Tällä viikolla ei juurikaan ole mitään ihmeellistä tapahtunut, koska ajantaju on meikäläiseltä lähes kadonnut GTA 5:en takia. Päivät vaihtuvat helposti öiksi ja yöt liian helposti aamuksi ja näin ollen nukkuumaanmeno aika onkin viikolla ollut lähinnä se hetki, kun postimies on kolauttanut postin kämpän ovesta.
On se vaan ihan pirun hieno peli. Juoni on hyvä,tehtävät on hyviä ja mikä tärkeintä..se maailma....se on....se on.

Harvoin peli kykenee meikäläistä heittämään ihan suoralta kädeltä hiljaiseksi, mutta niin se vaan tämä peli tekee. Pelkkä vesiympäristö merineen, vuoren rinteitä pitkin vierivine puroineen sekä valtaisia vaahtopäitä luovat rantakalliot antavat pelaajalle enemmän viboja, kuin moni muu peli kykenee edes antamaan taidekirjoissaan.
Peli itsessään tuli pelattua eilen yöllä (eli käytännössä tänään) läpi ja enpä muista nähneeni koskaan yhtäpitkiä lopputekstejä. Jos yleensä pelissä/elokuvassa lopputekstien aikana soi tasan 2/3 biisiä läpi, niin näistä tässä credits:ien läpi soideista kappaleista olisi kyllä saanut kasattua ihan oman kokoelmalevynsä. Lukua en tuosta nyt ottanut, mutta kevyesti valehtelematta kyllä ne tekstit vierivät sen 30-45min ajan ruudulla.


Mutta joo...mitä muuta.ööh....

Maanantaina tuli riipaistua youtubeen ensimmäinen osa meikäläisen ja poppoon Trine 2 pelailusta.
Jos vaikka ensi viikon aikana sille saisi jopa jatkoa aikaiseksi.
Tuli oltua taas mukana podcastissa ja tällä kertaa aiheena on pelisensuuri. Saatin heppujen kanssa varsin mainiota settiä nauhotettua ja naurettua tuli kyllä koko (0€) budjetin edestä.

Nyt voisi sitten varmaan masentua ja kertailta viikon ostosten loppusummaa.
Ostoksia tällä viikolla tuli tehtyä enemmän kuin yhden elannon edestä, mutta onneksi mahtava osamaksu systeemi pelastaa.
Ostoksiini kuului mm. uusi vahvistin, merkki Yamaha ja mallia HTR-4065 . Vanhasta (n. 1,5v) käytettynä ostetusta Procasterin vahvarista tuli vahva tarve päästä eroon ja tommoinen tuli sitten tilattua sen paikkaa korvamaan. Nyt saan sitten vihdoinkin myös Wii u konsolista äänet ulos 5.1:nä, koska vehkeestä löytyy HDMI-läpiveto. Pikaisella testillä voin sanoa että kyseessä on varsin mainio laite, vaikka eroa vanhaan en nyt ihan tarkalleen korvalla kuulekkaan( 3d efekti takakaiuttimista on kyllä vahvempi). Procasterissa kuitenkin alkoi olla jo pelkkä äänensäätö sen verran hankalaa, koska laitteen oma äänensäätö kiekko oli saanut edelliseltä omistajaltaan kovaa kyytiä ja samalla oli myös kaukosäädin saanut iskua. Jo pelkästään tuon takia oli hyvä vaihtaa. Hintaa laitteella osamaksulla tuli netanttilasta 268€ .

Nyt kun olin päässyt vauhtiin rahankuluttamisessa, niin päätin myös tilata itselleni uuden puhelimen. Myöskin osamaksulla. Syitä tähän löytyy mm. siinä että kämppikseni oli juuri hetki sitten hankkinut itselleen uuden Android luurin, jota oli sitten innolla esitellyt meikälle ja kun meikäläinen tarkasteli oman windows phonen softavalikoimaa, niin kyllähän siinä väkisinkin alkoi vituttamaan.
Itselleni oli myös ajatuksissa ollut jo pitkään tabletin sekä videokameran hommaaminen, mutta kun raha on kuitenkin loppupeleissä aika rajattua meikäläisellä, niin päätin tehdä "viisaan" päätöksen.
Ostin siis luurin nimeltä Asus Padfone Infinity, jossa siis yhdistyy nämä kaikki hakemani "elämää parantavat" lisälaitteet. Luurissa on 5" tuuman fullhd ruutu ja mukana tulevassa tablet-telakassa vastaavasti 10" näyttö.
Vääntöä luurista löytyy kuin pienestä kylästä (1,7ghz, 4-core) ja sisäistä muistia 32gb. Kamera laitteessa on 13MP kamera joka kuvaa 1080p resolla, ja se jopa näkyy osittain myös kuvanlaadussa (ei siis mikään ihan jekku vempula kyseessä).
Tällä nyt on tullut pari päivää leikittyä, mutta vieläkään en ole edes soittoääniä ehtinyt vaihtamaan, koska gta.
Laitteen hinta oli ihan saatanallinen, mutta tablettin ja puhelimen erikseen ostaminen olisi varmasti kustantanut vielä enemmän. Hintaa laitteella siis oli 795,60 € Saunalahdesta.

Sitten muut vielä ne muut pikkuostokset...
Onnistuin nappaamaan itselleni varsin mainion kasan Dreamcast pelejä varsin huokeaan 21€ hintaan.
Pelit sijaitsivat vieläpä kotokaupungissani, joten diili oli mitä parhain. Pelejä meikä ei jaksa alkaa listaamaan, koska katsokaa itse kuvasta.

Lisäksi tuli tehtyä varsin mainiota kirpputori löytöjä. Mukaan tarttui mm. Mew (pokemon) sekä Blossom (powerpuff girls) pehmolelut, Conan sekä Road kirjat, sekä pari vinyylilevyä.
Lp levyt tuli ostettua täysin heräteostoksina. NeverEnding story levyssä oli tuottajana Giorgio Moroder, Pet shop boys:in kiekossa oli biisi " It's a sin" ja tuossa kokoelmalevyssä oli vaan niin pirun hieno kansi.
Jacked kirjanen tuli hommattua tilattua jo ennen gta femman julkaisua, mutta koska Suomalainen kirjakauppa, niin se saapui vasta parisen päivää sitten meikäläisen kätösiin.
Mukaan tarttui myös peli nimeltä Arctic thunder, josta en edes tiennyt että siitä oli koskaan konsolikäännöstä tehty. Kyseessähän on siis tämän Hydro Thunder klassikon velipeli, johon itse olen tuhlannut aikaani laivareissulla aivan tarpeettoman paljon. Pelissä ajetaan lumikelkoilla perinteiseen arcadetyyliin perkeleellisellä vauhdilla ja temppuja tekemällä. Jos joskus jonkun arcadekäännös-videopeli videon youtubeen väsään, niin tämä tulee olemaan ehdottomasti siinä. Näillä oli yhteishintaa tommoiset 35€, josta 15€ oli tuota Jacked kirjaa.

Mutta eiköhän tässä ollutkin sitten jo tämä viikko.
Katotaan mitä ensi viikko tullessaan.
Toivottavasti jos vaikka voittaisi lotossa.

Videopelit ja niistä tehtävät videot/arvostelut

Voi että jos osaisi kirjoittaa arvostelua.
Näin tohti meikä tasan kolme sekunttia sitten ja tätä on tullut pohdittua jo aika kauan pidempäänkin.
Meikä saisi suoltaa mitä lennokkaimpia termejä pelien paskuudesta/hyvyydestä ja saisi vielä mainetta ja kunniaa ja promo-pelejä...

Tai no ainankin promo-pelejä.

Miksi sitten tuo maan mainia arvostelujen kirjoittaminen tuntuu niin mahdottomalta idealta?
Ehkäpä syy itselläni on joku köyhän miehen perfektion tavoittelu ja kritiikki pelkoisuus.
Itse en ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään taianomaisena kirjoittana ja useasti teksteissäni esiintyykin
paljon typoja ja muita ajatuskatkeilmia, jotka lähinnä jälkikäteen luettuna hävettävät.
Tässä on myös syy, miksi vasta viime kuukausina olen tosissani koittanut lähestyä foorumeita.
Jotenkin semmoinen kirjoituskammo vaan on jäänyt päälle. Muistan kuinka esimerkkiksi nuoruudessani, oli olemassa semmoinen suomalaisten ylläpitämä vapaapainifoorumi, jossa moderaattoreina toimi mitä pahimmat
kieliasu-natsit. Jo pelkkien pienten kirjoitusvirheitten takia saattoi banhammer kajahtaa nuppii, niin että silmissä vain vilkkui.  Tämmöisten mulkeroiden takia sitten meitsi ei koskaan viitsinyt aloittaakaan kirjoittamaan mitään ihmeellistä nettiin ja jäin yksin lurkkaamaan foorumeita ns. varjoista.

Nyt kuitenkin kun olen hieman kasvanut (paino ja ikä lähinnä), niin olen tullut sellaiseen päätepisteeseen, että ihan oikeasti haluaisin edes yrittää. Kritiikin kesto kykyni on vieläkin aivan liian heikko, mutta "jos ei yritä, niin ei saa mitään aikaan".
Tässä on myös tullut katsottua jos jonkinsortin peliarvosteluja ja jotkut niistä ovat olleet kyllä sellaista kuraa, että saa kyllä ihan tosissaan miettiä, että jos joku sellaista kirjoittaa ja on tyytyväinen tulokseens,a niin miksi ihmeessä meikä ei pystyisi vähintäänkin samaan.

Jos ja kunhan nyt sen videokameran/sen korvikkeen saisi hommattua, niin ehkäpä jo sitten meitsi alkaisi todenteolla tekemään arvosteluja.

Origins

Nonni...Nyt sitä on sitten menty myymään sielu saatanalle ja itsekin otettu suuri askel kohti nykyistä globaalia ihmiskuntaa. Olen näet päättänyt perustaa blogin...
Ai miksi ?.....
...
..
EN MINÄ TIEDÄ......

Ehkäpä se johtuu siitä, että nyt valmistuttuani AMK:sta, koen tarvetta tehdä jotain muutakin kuin istua perseelläni...
Tai ehkäpä muuten vain huomiohuoraan ?    Tiedä sitten...

Tulen tänne varmaankin huutelemaan paljon asioita videopeleistä, tyhmistä uutisista sekä ties mistä muista typeristä asioista. Oman elämäni katsastelu voi hyvinkin olla hyvin läsnä tätä kirjoittelua vääntäessä.

Ainiin..koska tämän kertaisen postauksen otsake on "origins" (aika omaperäinen, eikö vain), niin voisin vaikka pari sanasta itsestäni kertoa.

Meikä on siis nimeltäni Petteri Aartti ja käytän internetissä usein alias nimeä Hazuki_exe. Tarkoitukseni on yleensä käyttää toki nimeä Hazuki.exe , mutta kun internet ei tykkää siitä, niin minkäs sille mahtaa.

Olen tämmöinen perus nuorehko heppu, joka asustelee nykyisillään Salo-cityssä ja jolla ei sosiaalisia kontakteja liiaksi ole. Muut ns. IRL. kaverit asustelee kaikki ties missä ja nykyisellään meitsi tunteekin oloni hieman kliseisesti sanottuna yksinäiseksi. Onneksi kuitenkin Internet on tässäkin ongelmassa ollut apuna ja olenkin jo muutaman kuukauden ajan koittanut laajentaa tuttavapiiriäni. Myös kämppiksestäni on ollut erittäin suuri apu mielenterveyteni säilymiseen.

Meikäläisen jaarittelua on mm. voinut kuulla viimeaikoina Pelaajaboardcast - nimisessä videopeleihin keskittyneessä podcasteissä. Olen myös tehnyt pari videopeli testaus videota youtubeen pelaajaboard:in alaisuudessa.

Mutta tässä tätä nyt sitten oli..... jos sitä vaikka vahingossa kirjoittelisi lisääkin...