Nyt kun odottelen, että Pinnacle Studion video bufferoituu editointi varten, voisin kertoa vähän mitä on viime päivinä tullut taas tehtyä jne.
Olen tässä nyt parin viikon sisällä osallistunut pariinkin podcastiin. Toisessa osallisena ja toisessa jopa juontajana.
Tässä ekassa jaksossa jonka nimi oli Pelaajaboardcast Episodi 81: SENSUURIN PYYHKIMÄ puhuttiin asioita pelisensuurista yleisesti ja sen hyvistä sekä huonoista puolista.
Jakso oli muuten ihan vallan mainio, mutta koska keskustelu meni omalta osaltani hieman turhan rennoksi, niin ärräpäitä tuli ammuttua ilmoille aikalailla. Oma filtteri siis petti.....sinällään ironista että sensuuria aiheena käsiteltäessä, tulee ite puhuneeksi semmoista settiä, että sensuuri olisi ollut paikallaan...
Toinen jakso olikin sitten meikäläisen juonto elikkä hostaus debyytti nimeltä
Pelaajaboardcast Episodi 82: Tuttu TV:stä, jossa keskultiin väen kanssa vanhoista ja nykyisistä suomalaisista peliohjelmista. Mielestäni se onnistui oikein hyvin, mutta tiedä sitten. Palautetta kun noista ei paljoa tule kuultua, niin onhan se vähän semmoista metsään huutelemista, mutta minkäs tekee.
Kivaa (ja rankkaa) kuitenkin tuo hostaus oli. Tulee ehkä tehtyä jopa joskus uusiksi. Tuskin kuitenkaan ihan heti. Ellei sitten keksi jotain tosi hyvää aihetta.
Kävin myös tuossa tasan viikko sitten moikkaamassa pari vanhaa kaveria. Kivaa oli ja vähän kaikkea kaikesta tuli puhuttua. Eipä kai siitä sen enempää.
Mutta sitten parin viikon ostoksiin. Tulin ostaneeksi C-kasetin....Ja näen jo sieluni silmin jonkun kysymyssä
"siis minkä?". Eli C-kasetti....semmoinen vähän niinkuin VHS-kasetti ("siis mikä?"), mutta fyysisesti pienempi ja siihen voi tallenttaa ääntä (ja dataa, mutta se ei liity tähän tarinaan).
Kasetilla oli sen verran kova nimi ja hinta että se oli pakko ottaa mukaan. Nimihän siis oli "Super Mario" ja hinta kokonaiset 0.1€. Kannessa on Super mario, joka on pukeutunut Teräsmieheksi(ihan loogista) ja kannessa on myös Bart Simpsons...Eipä ollut taidettu Suomessa vielä 90-luvun alussa paljoa välittää tekijänoikeuksista.
Kasetti sisältää ihan jukolattoman huonoja lastenlaulua kuten juuri tuon nimikkokappaleen Super Mario sekä ainankin ihan hienon nimen omistavan kipaleen nimeltä "Mitä on olla ninja".
Koko helehoidon on meikäläisen onneksi (muuten olisin tehnyt niin itse) joku jo upannut youtubeen, joten jos vain kiinnostusta löytyy niin kannattaa käydä kuuntelemassa.
Osuin myös pitkästä aikaa varsinaiseen kultasuoneen. Tein pitkästä aikaa semmoisen pelilöydön, että oksat pois.
Tämmöiset pelit tuli osteltua. Lähes kaikissa on vieläpä ohjeet mukana ja kaikissa levyt olivat kuin uudet.
Ja sitten hinta......15€....koko paketista... Jep...i know.....en usko vielä itsekään, vaikka ne tossa pöydällä ovat. Ainoastaan Fear effect 2, FF7 ja Fade to black peleistä uupuivat ohjeet, mutta tohon 15€ hintaan ihmettelin että mukana tuli edes levyt yhteenkään peliin. Tietämättömille vaan tiedoksi että pelkkä Final Fantasy IX kustantaa nykypäivänäkin n.30-40€ samassa kunnossa.
Postista myös saapui tilaamani Retro City Rampage -pelin soundtrack, jota on painettu yhteensä vain 1000-kpl koko maailmassa. Harmittavaa etten onnistunut vinyylipainosta tuosta saamaan, mutta minkäs tekee. Paketista löytyikin yllättäen vähän plussaa, koska sieltä nimittäin löytyi toinenkin kappale samaista levyä. Mukaan tuli myös viisi latauskoodia tuolle levylle. Niitä voisi sitten vaikka jaeskella Digiexpoilla random ihmisillä Pelaajaboardcast mainosmielessä.
Kyseinen OST löytyy myös mm. Spotifysta, joten jos chiptuneiltu on lähellä sydäntä, kuuntele sieltä.
Eipä pahemmin ole tullut mitään uutta ja ihmeellistä pelailtua, koska GTA Online on vienyt meikäläisen ajan aikalailla viimepäivinä. En kuitenkaan suosittelisi sitä kenellekkään, joten onkin outoa, miksi ihmeessä vietän aikaani niin paljon sen parissa.
Mikä sitten siinä mättää? No jos aluksi vaikka mainitsee nuo Rockstarin servut. Ne on tukossa. Ne on ihan järkyttävän tukossa, mutta ymmärtäähän sen kun vähän vajaa miljoona ihmistä puskee raivolla heti sinne, niin voimakkaampikin serveri alkaa puskea sauhua ulos konehuoneestaan. Toiseksi mainittakoon ihmiset. Itse olen nyt suurimman osan ajastani pelannut Co-op muodossa kämppikseni kanssa sekä PelaajaCrew -kerhon jäsenten kanssa ja silloin peli on oikein makoisaa, koska niiltä pahoimmilta kusipäiltä onnistuu välttymään.
Mutta auta armias kun astut peliin muiden ihmisten kanssa, niin hetkenä minä hyvänsä henki saattaa lähteä. Vaikka pelaisit pelin sisällä olevassa "Passive" muodossa. Tällöin pelaajat eivät voi ampua sinua kun olet liikkellä jalan, mutta kun astut ajoneuvoon niin tarkka nuppilaukaus tappaa. Myös jos kulkee jalan, niin jäämällä yliajetuksi kuoleminen on mahdollista.
Mutta mikä sitten siinä koukuttaa....Erinäköiset kisat moottoripyörillä/autoilla/lentokoneilla ovat olleet co-op:ina oikein makoisa kokemus. Myös laskuvarjo tehtävät toimivat vallan mainiosti kaverin kanssa pelatessa. Ehkäpä pelissä siis vikana se että se on Online.... Itselleni kun olisi riittänyt pelkkä Co-op kokemuskin.
Mahdollisuus on myös että jo nyt peli on alkunut vääjäämättä maistumaan puulta, koska sitä on tullut tahkottua pienessä ajassa niin paljon. Laitetaan tähän nyt vielä pari videota GTA femman hienouksista, joita suurin osa pelaajista ei ole varmasti edes tiedostanut.
Mutta mutta...eiköhän tässä tätä taas ollut.....
Kas....Pinnacle on kaatunut....huoh
No comments:
Post a Comment