Tuesday, October 29, 2013

Jo vihdoin....ei mitään..

Se on moro vaan taas kaikille ihmisille ja muille yössä vaeltaville olioille.
Taas on se ns. tilinteon hetki, jossa olisi tarkoitus kertoa ihmisille asioita, mitä meikäläinen on viime aikoina tehnyt. Kuten tarkkakorvaisimmat saattoivat huomata, niin viime viikolla ei blogini päivittynyt..

MIKSI NÄIN ?

Koska ei mulla ollut aikaa (false), kiinnostusta (true) tai mitään ihmeellistä kerrottavaa (true x2).
Mutta nyt on.......tai no ei oikeesti ole, mutta luulitte ainankin hetken....eiks jeh ?.....

Tässä nyt on taas tullut nauhoiteltua casteja oikein urakalla. Ekana mainittakoon Pelaajaboardcast 2-vuotisjakso, jossa veettiin porukalla oikein livenä....Ja oli siellä muutama kuuntelijakin (ajattelitte sitä kuitenkin)....
Jakson sisältö oli semmoista perushuttua sekä kuuntelijoiden kysymysten läpikäyntiä. Läppäkin oli ihan hyvää.
Tätä seurasi castike, jonka aiheena oli itse mustaan viittaan pukeutunut supersankari elikkäs Batman.
Kuten arvata saattaa, sisältö pyöri aika pitkälti tämän Bruce Waynen alter egon videopeleissä.
Viimeisenä mainittakoon nyt jo nauhoitettu, mutta ei julkaistu (koska vasta editointipöydällä) Castlevania cast. Setti oli semmoista perushehkutusta tuosta vanhasta ja osittain loistavasta pelisarjasta näin Halloweenin kunniaksi.

Päätin myös sitten tehdä videon vanhasta paperikrääsästä Digiexpojen 10-vuotistaipaleen kunniaksi.
Puhukoon video puolestaan.

Olen myös alkanut ihan vakavissani harkitsemaan ns.esittely/arvostelu pelivideoiden tekemistä.
Nyt kun itselläni kuitenkin on aikaa vapaana ja lapsuuden ajan innostukseni videoeditointia kohtaan on kohonnut huikeasti, niin en toisaalta näkisi mitään järkevää syytä jättää niitä tekemättä.
Hyllyihin on kuitenkin kasaantunut niin paljon pelejä muutenkin, niin tässä olisikin sitten oivallinen portti niiden pelaamiseen.
Katsotaan, jos jo ensi kuukauden aikana saisi jotain tehtyä...

Heitettäköön tähän loppuun vaikka tämmöinen kuva vanhempieni luona meikäläisen huoneessa olevasta "lelu"hyllyköstä.



Ei mulla muuta....


Tuesday, October 15, 2013

Tilt - tuo suomen peliohjelmien "kuningas"....vai narri...


Juuri tuossa hetki sitten tulin katsastaneeksi ensimmäisen tämän syksyn Fox kanavalle tuotetun Tilt ohjelman jakson. Ja koska minulla ei ole parempaa tekemistä näin yömyöhään, niin ajattelin nyt teidän iloksenne hieman mankua/kehua sitä.
Ihan ensiksi on sanottava, että vaikka kyseessä onkin todellinen laatukanava kuin Fox (siis ihan oikeesti...hyviä sarjoja jne....hei mihin te meette?), niin on kyllä vaikea ymmärtää logiikkaa nettitelevision puuttumiselle. Ensimmäinen jakso lähetettiin jo viime lauantaina televisiosta ja koska meikä aamuunisena sen onnistuin missaamaan, niin sain vasta katsottua sen nyt tänään....yöllä...kello 03:50 ...
Onkin todella hermoja raastavaa ajatella, että nyt pitäisi joka kerta olla hereillä lauantai aamuisin, kuin joku 90-luvun muksu. First world problems, tiedän... Mutta kun on tottunut jo siihen että Jim-kanavan aikoihin ohjelma oli katseltavissa verkosta käsin, niin miksei sitä nyt muka enää voisi toteuttaa niin....

Heti perään voisin valittaa Tilt Kids -ohjelmasta....
Tämähän on siis eripäivänä(sunnuntaisin) lähetettävä ohjelma osuus, jossa arvostellaan lastenpelejä. Ei siinä mitään, oikein mainio idea. Arvostelut ohjelmassa toimivat peukku-järjestelmällä, jossa siis kerrotaan vain että kannattaako peliä pelata vaiko ei. 
Mutta kun se ohjelma kestää 5-minuuttia.....
Oikeasti...Se on nopeammin ohi kuin aamuinen vessassa käynti. Monet yksittäiset arvostelut netissä kestävät kauemmin kuin tämä koko show. Se että mikä tämän ohjelman tarkoitus varsinaisesti on, on hieman epäselvä. Hyvät pelit (Puppeteer, Rayman Legends, Angry birds Star wars 2) siinäkin oli toki arvosteltavana (joku toki repii pelihousunsa kun näitä kutsutaan lastenpeleiksi) ja itse arvostelutkin olivat ihan mukiin menevät (Jopa Petterssonin). Olisikin omasta mielestäni parempi, jos tämä osio olisi sijoitettu ihan vain suorana jatkona tuon isoveli jakson loppuun(tai alkuun... tai väliin...).

Mutta nyt sitten tuon itse pääohjelman pariin.
Eka jakso oli kaiken kaikkiaan ihan mainio. Voisin jopa sanoa että ihan tykkäsin. Juontajat toimivat vallan mainiosti ja ovat selvästikin ihan päteviä ihmisiä (tätä ei voi sanoa mm. Anni Uusivirta:sta, joka ei tuntunut tietävät peleistä mitään). Varsinkin jaksossa mainittu N64-peli Mario Kart 64 lämmitti tämmöisen vanhan
koulukunnan pelaajan sydäntä.
Juontajista on myös mainittava sen verran, että jäi kyllä tuo apulaisjuontaja mietityttämään. Jossain olin mielestäni hänet jossain nähnyt esiintymässä myös ennen tätä. Kunnes tajusin että Simo Kurki on sama henkilö kuin Kristian Kurki. Hänet näin tuossa tämän vuoden alussa showpaini toihuissa ja tuntui kyllä osaavan esittämisen jalon taidon jo silloin.

Kuten jo aiemmin sanoin, eka jakso oli vallan mainio. Kokonaisuus koostui perus arvosteluista, haastatteluista,kilpailuista sekä itse Thomas Puhan "miete" osiosta.

Kuvassa Itse Puha


Tällä kertaa Thomas mietti tämän generaation tuomista tunteista videopeleissä. Thomaksen mukaan tämän generaation suurin saavutus oli se että pelaajat on saatu ns. rakastumaan videopelikoiriin ja hän esittikin pari esimerkkiä mm. fable 2, gta 5.
Itse joudun kyllä olemaan hieman eri mieltä. Ei siinä että koirat olisi pahasta; siinä hän oli ihan oikeassa että virtuaalihaukut ovat tuoneet pelaajille esiin tunteita. Mutta Puha sanoi myös että ihmishahmoille tätä pelaajan ja hahmon välistä tunteiden käsittelyä ei olisi vielä saatu luotua kunnolla. Voisin sanoa että hän taisi unohtaa semmoisen pelit kokonaan kuin Last of Us (tituleerattu tämän vuoden GOTY peliksi) sekä Walking Dead (vuoden 2012 GOTY lehdistön mukaan), joissa tärkein pointti oli juurikin tuo pelihahmojen ja itse pelaajan välinen suhde.

Vain yksi asia pilasi tätä jaksoa ja se piru perkeleen nimi oli taas kerran Juhana Pettersson...
Ymmärrän toki jos GTA 5 ei kaikkia lämmitä, mutta ihan puhdas paskanjauhaminen arvosteluissa on kyllä aika järkyttävää kuunnella. Arvostelu kuulosti ensinnäkin taas kerran improvisoiduilta sekä "ranskalainen-viiva" kyhäelmältä. Siinä ei ollut kunnolla siis semmoista punaista lankaa, jonka takia sen rakenne muistutti sillisalaattia. Arvostelussa sanottiin mm. että ohjattavuus on käytännössä paskaa, joka on kyllä niin uskomaton väite, että meinasin repiä korvani päästä. Ohjattavuus toimii pelissä oikein mainiosti, en siitä nyt löydä semmoisia erityisiä kehumispisteitä, mutta en kyllä juurikaan mitään pahaakaan.
Myös varmasti kaikille peliä pelanneille rakas hahmo Trevor kuvailtiin arvostelussa mitä kuvailevin sanaparsin  - "Trevor on psykopaatti". Ja muuta hahmosta ei sitten kerrottukaan.

Grand Theft Auto 5 hahmokaarti

Hahmot olivat kuulemma kuivia ja kuluneita ja niiden väliset läpät oli ok tasoa.
Taas kerran semmoista settiä, että huh huijaa...
Harmittava juttu sinällään, että tätä arvostelua ei löydy verkosta, koska nämä meikäläisen tilitykset näin ollen jäävät harmittavasti täysin omaan arvoonsa.
Mutta mikäs siinä, saa ihmisillä olla mielipiteitä.....harmi vaan että toiset osaa perustella mielipiteensä paremmin kuin toiset.

Tiivistyksenä sanottakoon että uuden sukupolven Tilt ohjelman avausjakso oli varsin katsottava kokemus. Tykkäsin ihan katsoa. Jos ja vain nämä saataisiin vielä tonne verkon puolelle, niin avot...tykkäisisin entistä enemmän.

Wednesday, October 9, 2013

Ignoramus multivitutus

Se on moro vaan taas kerran.
Nyt kun odottelen, että Pinnacle Studion video bufferoituu editointi varten, voisin kertoa vähän mitä on viime päivinä tullut taas tehtyä jne.

Olen tässä nyt parin viikon sisällä osallistunut pariinkin podcastiin. Toisessa osallisena ja toisessa jopa juontajana.
Tässä ekassa jaksossa jonka nimi oli Pelaajaboardcast Episodi 81: SENSUURIN PYYHKIMÄ puhuttiin asioita pelisensuurista yleisesti ja sen hyvistä sekä huonoista puolista.
Jakso oli muuten ihan vallan mainio, mutta koska keskustelu meni omalta osaltani hieman turhan rennoksi, niin ärräpäitä tuli ammuttua ilmoille aikalailla. Oma filtteri siis petti.....sinällään ironista että sensuuria aiheena käsiteltäessä, tulee ite puhuneeksi semmoista settiä, että sensuuri olisi ollut paikallaan...
Toinen jakso olikin sitten meikäläisen juonto elikkä hostaus debyytti nimeltä
Pelaajaboardcast Episodi 82: Tuttu TV:stä, jossa keskultiin väen kanssa vanhoista ja nykyisistä suomalaisista peliohjelmista. Mielestäni se onnistui oikein hyvin, mutta tiedä sitten. Palautetta kun noista ei paljoa tule kuultua, niin onhan se vähän semmoista metsään huutelemista, mutta minkäs tekee.
Kivaa (ja rankkaa) kuitenkin tuo hostaus oli. Tulee ehkä tehtyä jopa joskus uusiksi. Tuskin kuitenkaan ihan heti. Ellei sitten keksi jotain tosi hyvää aihetta.

Kävin myös tuossa tasan viikko sitten moikkaamassa pari vanhaa kaveria. Kivaa oli ja vähän kaikkea kaikesta tuli puhuttua. Eipä kai siitä sen enempää.
Mutta sitten parin viikon ostoksiin. Tulin ostaneeksi C-kasetin....Ja näen jo sieluni silmin jonkun kysymyssä
"siis minkä?". Eli C-kasetti....semmoinen vähän niinkuin VHS-kasetti ("siis mikä?"), mutta fyysisesti pienempi ja siihen voi tallenttaa ääntä (ja dataa, mutta se ei liity tähän tarinaan).
Kasetilla oli sen verran kova nimi ja hinta että se oli pakko ottaa mukaan. Nimihän siis oli "Super Mario" ja hinta kokonaiset 0.1€. Kannessa on Super mario, joka on pukeutunut Teräsmieheksi(ihan loogista) ja kannessa on myös Bart Simpsons...Eipä ollut taidettu Suomessa vielä 90-luvun alussa paljoa välittää tekijänoikeuksista.


Kasetti sisältää ihan jukolattoman huonoja lastenlaulua kuten juuri tuon nimikkokappaleen Super Mario sekä ainankin ihan hienon nimen omistavan kipaleen nimeltä "Mitä on olla ninja".
Koko helehoidon on meikäläisen onneksi (muuten olisin tehnyt niin itse) joku jo upannut youtubeen, joten jos vain kiinnostusta löytyy niin kannattaa käydä kuuntelemassa.

Osuin myös pitkästä aikaa varsinaiseen kultasuoneen. Tein pitkästä aikaa semmoisen pelilöydön, että oksat pois.


Tämmöiset pelit tuli osteltua. Lähes kaikissa on vieläpä ohjeet mukana ja kaikissa levyt olivat kuin uudet.
Ja sitten hinta......15€....koko paketista...  Jep...i know.....en usko vielä itsekään, vaikka ne tossa pöydällä ovat. Ainoastaan Fear effect 2, FF7 ja Fade to black peleistä uupuivat ohjeet, mutta tohon 15€ hintaan ihmettelin että mukana tuli edes levyt yhteenkään peliin. Tietämättömille vaan tiedoksi että pelkkä Final Fantasy IX kustantaa nykypäivänäkin n.30-40€ samassa kunnossa.

Postista myös saapui tilaamani Retro City Rampage -pelin soundtrack, jota on painettu yhteensä vain 1000-kpl koko maailmassa. Harmittavaa etten onnistunut vinyylipainosta tuosta saamaan, mutta minkäs tekee. Paketista löytyikin  yllättäen vähän plussaa, koska sieltä nimittäin löytyi toinenkin kappale samaista levyä. Mukaan tuli myös viisi latauskoodia tuolle levylle. Niitä voisi sitten vaikka jaeskella Digiexpoilla random ihmisillä Pelaajaboardcast mainosmielessä.
Kyseinen OST löytyy myös mm. Spotifysta, joten jos chiptuneiltu on lähellä sydäntä, kuuntele sieltä.

Eipä pahemmin ole tullut mitään uutta ja ihmeellistä pelailtua, koska GTA Online on vienyt meikäläisen ajan aikalailla viimepäivinä. En kuitenkaan suosittelisi sitä kenellekkään, joten onkin outoa, miksi ihmeessä vietän aikaani niin paljon sen parissa.
Mikä sitten siinä mättää?  No jos aluksi vaikka mainitsee nuo Rockstarin servut. Ne on tukossa. Ne on ihan järkyttävän tukossa, mutta ymmärtäähän sen kun vähän vajaa miljoona ihmistä puskee raivolla heti sinne, niin voimakkaampikin serveri alkaa puskea sauhua ulos konehuoneestaan. Toiseksi mainittakoon ihmiset. Itse olen nyt suurimman osan ajastani pelannut Co-op muodossa kämppikseni kanssa sekä PelaajaCrew -kerhon jäsenten kanssa ja silloin peli on oikein makoisaa, koska niiltä pahoimmilta kusipäiltä onnistuu välttymään.
Mutta auta armias kun astut peliin muiden ihmisten kanssa, niin hetkenä minä hyvänsä henki saattaa lähteä. Vaikka pelaisit pelin sisällä olevassa "Passive" muodossa. Tällöin pelaajat eivät voi ampua sinua kun olet liikkellä jalan, mutta kun astut ajoneuvoon niin tarkka nuppilaukaus tappaa. Myös jos kulkee jalan, niin jäämällä yliajetuksi kuoleminen on mahdollista.
Mutta mikä sitten siinä koukuttaa....Erinäköiset kisat moottoripyörillä/autoilla/lentokoneilla ovat olleet co-op:ina oikein makoisa kokemus. Myös laskuvarjo tehtävät toimivat vallan mainiosti kaverin kanssa pelatessa. Ehkäpä pelissä siis vikana se että se on Online.... Itselleni kun olisi riittänyt pelkkä Co-op kokemuskin.
Mahdollisuus on myös että jo nyt peli on alkunut vääjäämättä maistumaan puulta, koska sitä on tullut tahkottua pienessä ajassa niin paljon. Laitetaan tähän nyt vielä pari videota GTA femman hienouksista, joita suurin osa pelaajista ei ole varmasti edes tiedostanut.






Mutta mutta...eiköhän tässä tätä taas ollut.....

Kas....Pinnacle on kaatunut....huoh